Pyrkijä

1930-luvun lopulla Pyrkijä oli Suomen suurin

polkupyörävalmistaja.

Pyrkijä   Oy   oli   Turussa   ja   Liedossa   vuosina   1906–1989   toiminut   metalli-   ja   muoviteollisuusyritys, jonka   tunnetuimpia   tuotteita   olivat   Pyrkijä-   ja   Pyry-merkkiset   polkupyörät   ja   Pyrkijä-mopot sekä 1960-luvulta alkaen muovipakkaukset. Osuuskunnaksi   nimeltä   Rautateollisuus   Osuusliike   Pyrkijä   perustetun   yrityksen   tarkoituksena   oli metallituotteiden   valmistus   ja   tuontitavaroiden   välitys,   ja   aikomus   oli   perustaa   metallipajoja muuallekin   Turun   ja   Porin   lääniin.   Suomen   itsenäistyessä   1917   osakeyhtiöksi   muutetun   Pyrkijän tuotteisiin   kuuluivat   kelkat,   lastenreet,   sukset   ja   kärrynpyörät.   1930-luvun   mittaan   suosioon nousseista   polkupyöristä   tuli   Pyrkijän   päätuote,   kun   yrityksen   toimitusjohtajaksi   oli   nimitetty teollisuusneuvos   Mauno   Rainto   (1887–1952).   Turku   nousi   tuolloin   Suomen   polkupyörävalmistuksen keskuspaikaksi,   jossa   Pyrkijä,   Pyöräkellari   (myöhemmin   Tunturipyörä)   sekä   Suomen   Polkupyörä- ja Konetehdas työllistivät 1930-luvun lopulla yhteensä noin 700 henkeä. Rautateollisuus      Oy      Pyrkijä      toimi      aluksi      nykyisen      Hotelli      Centron      kohdalla      Turun Yliopistonkadulla,     kunnes     vuonna     1934     muutti    Aurajoen     rantaan     Jokikadulle,     nykyisen Tuomaansillan kupeeseen. Sotien     aikana     Pyrkijä     kehitti     suomalaismaastoon     soveltuvan     sotilaspolkupyörän     ja     teki puolustusvoimien   tarpeisiin   myös   parakkitorvia,   häkäpönttöjä   ja   ilmanvaihtolaitteita.   Rauhan tultua    kansanhuoltoministeriön    määräämä    polkupyörien    jakelusäännöstely    miltei    keskeytti Pyrkijän   tuotannon   pariksi   vuodeksi.   Säännöstelyn   päätyttyä   1948   Pyrkijä   alkoi   taas   kasvaa nopeasti   ja   saavutti   yli   30   000   polkupyörän   vuosituotantomäärän   1955.   Pyrkijän   markkinaosuus polkupyörien valmistuksessa oli noin 30 prosenttia, ja se alkoi valmistaa myös mopoja 1955. Ulkomaankaupan    vapauduttua    1957    Suomeen    alettiin    tuoda    polkupyöriä    etenkin    Ruotsista (Crescent   ja   Monark)   ja   Norjasta   (Øgland-rungot).   Pyrkijän   tuotantotekniikalla   ei   hintakilpailussa menestytty,     joten     yritys     alkoi     muuttua     metalliverstaasta     kotitalouden     muoviesineiden valmistajaksi.   Vuonna   1962   Pyrkijän   tytäryritys   Industrial   Plast   alkoi   valmistaa   teollisuudelle pakkauksia   puhallusmenetelmällä.   Vuonna   1966   muovi-   ja   metalliyritykset   yhdistettiin   Pyrkijä Oy:ksi,   joka   keskittyi   pian   täysin   muovituotantoon.   Polkupyörien   valmistus   lopetettiin   1970   ja mopojen 1971. Vuonna    1973    Huhtamäki-yhtymä    osti    enemmistön    Pyrkijästä,    ja    tuotanto    siirtyi    Turusta naapurikuntaan   Lietoon.   Huhtamäen   mukana   tuotantoon   tulivat   mukaan   lujitemuovituotteet, joiden    valmistus    sijaitsi    Turussa    vuoteen    1978    asti.    Huhtamäki-yhtymän    keskittyminen    yhä harvempiin    toimialoihin    aiheutti    Pyrkijä    Oy:n    myynnin    vuonna    1984.    Nimenä    Pyrkijä    säilyi vuoteen   1989   saakka,   jolloin   siitä   tuli   norjalaisomisteinen   Dynoplast   Oy   ja   1999   Polimoon   Oy. Vuodesta 2007 Polimoonin toimintaa on jatkanut islantilaisomisteinen Promens Oy.